PALAOMAUKIN KAUNEUDEN YLISTYS

Sinun hiuksesi silkinhienot
kuin maissin tupsut:
niihin minä upotin käteni,

sinun silmäsi loistavat
kuin sateenkaari:
minä tuijotin silmäni sokeiksi,

sinun kaulasi untuvainen
kuin kolibrin poikanen:
minun hengitykseni lämmitti sitä,

sinun rintasi kiinteät
kuin puuvillan nuput:
minä hyväilin niitä,

sinun kätesi hienosyiset
kuin sudenkorennon siivet:
minä pitelin niitä käsissäni,

sinun vyötärösi hoikka
kuin keltamännyn runko:
minä halasin sitä,

sinun sylisi kuuma
kuin hirven vatsakuoppa:
minä lämmittelin siinä,

sinun reitesi pitkät
kuin hämähäkin jalat:
niiden välissä minun paikkani.

- Imre Oravecz -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)

KUN RAKASTETTUNI ON MENNYT NUKKUMAAN, OLEN...

Kun rakastettuni on mennyt nukkumaan,
olen omillani.
Tai ei: Kathleenin, Jessyen armoilla.
Tai runojen jotka joku toinen on kirjoittanut.
Kevätyö on astunut valorajansa yli.
Nyt tunti pimeyttä,
sitten taas valvotaan. Ehkä.

Eilisen joutsenet,
eilisen väkivaltainen sininen tuuli -
etsin itseäni tästä äkkiä tyyntyneestä mustasta.
Kuka minä olen?
Kuoleva nainen kuin epätoivoinen sävel
takertumassa laulajattaren kurkkuun.
Horjahtava kävelijä,
josta tukikäsi äkkiä irtautui,
päivä, rutiini, rakkauskin.

Kävelen hitaasti, haparoiden.
Itseeni, jonnekin.

***

Aamun joutsenet, tulevatko ne taas?
Se kolmaskin joka lipui itsekseen,
käänteli päätään, etsi.

Entä jos.
Yksinäisyys ilman kävelysauvaa.
Missä olet, rakkaani?
Oletko koskaan ollutkaan?

Suden hetki - ei, vaan joutsenen,
hitaasti lipuvan.
Olenko koskaan ollutkaan?

- Aila Meriluoto -
Kimeä metsä (WSOY 2002)
kuva Minttuli

YKSI MINULLA VIELÄ OLISI: ETTÄ OLTAISIIN...

Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan
          ja sataisi.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Birgitta

MAARIANPYRYT, AUTOKUSKI SANOO, JA TIHEÄT...

Maarianpyryt,
          autokuski sanoo,
ja tiheät rakeet pieksevät ikkunaa.
Tulee pimeä, katselen valkoista,
          pyörivää palloa,
se ei sulakaan.
Noin pieneksi on mennyt
minun suuri sininen ilmestykseni.

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure

PEITON NIMI ON LEHMUSPORTTI. JOKA MENEE...

Peiton nimi on lehmusportti.
Joka menee sen alle, nukkuu
hyvin sinistä unta koko syksyn,

ja hän on käsi tyynyn alla,
ja hän on käsi tyynyn alla,
ja hänen sydämensä kaikuva laakso.

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure