torstai 28. kesäkuuta 2012

KUUSEN JOKA NEULASEN PÄÄSSÄ...

Kuusen joka neulasen päässä sadepisara, minun silmäni;
näen sinun kulkevan ohi, sinä tiedät kyllä sen.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Runotalo 

torstai 21. kesäkuuta 2012

TULE VIELÄ KERRAN KUIN ILTA...

Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.
Ja jos huomisaamuna herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.

- Aulikki Oksanen -
Maallisia lauluja (Kirjayhtymä)

perjantai 15. kesäkuuta 2012

KIITOS KAIKILLE IHANILLE LUMIKARPALON YSTÄVILLE!

Perustin aikanaan Lumikarpalon pakopaikaksi, jonne voin tulla lepäämään hektisestä Lumi -blogistani. Tästä tuli kauniiden kuvien, runojen ja hiljaisuuden keidas, jossa ei soi edes musiikki, eikä ole mitään kävijälaskuria. Sen sijaan huomaan, että kirjautuneita lukijoita on yli sata, joten on aika kiittää:

Kiitän teitä kaikki ihanat runojen ystävät! Ehkä muistatte, että Lumikarpalo alkoi hautajaisvärssyistä, joita keräsin sunnuntailehdistä muistivihkooni...

Kiitän kaikkia niitä ihania runoilijoita, joita olen saanut sekä tavata että olla muuten yhteydessä! En voi mitenkään unohtaa tapaamistani Tommy Tabermannin kanssa, joka kirjamessuilla suorastaan koppasi minut syliin ja jalat irtosivat maasta...En voi unohtaa Eve Rehniä, joka on suomentanut Rainer-Maria Rilken runoja ja yhden suomennoksen hän teki vain tätä blogia varten...sen oli tarkoitus tulla seuraavaan kirjaan, mutta sairaus oli nopeampi. Ja Aila Meriluotoa olen aina ihaillut ja saanut hänen kanssaan keskustella puhelimessa ja ehkä saan ilon tavata idolini ensi syksynä. Kiitän myös kaikkia niitä runoilijoita, jotka ovat lähettäneet minulle runoteoksensa ja kiitän harrastajarunoilijoita, joiden runoja olen ilolla julkaissut tässä blogissa. Aila on aina ollut elämässäni, mutta sitten sinne tuli myös Mirkka Rekola, jonka Runot 1954-1978 sain yllättäen lahjaksi harjukaupungin hurmaavalta kirjailijalta Pasi Ilmari Jääskeläiseltä. Rekola on minulle lumen runoilija...

Kiitän kaikkia kustantajia arvostelukappaleista! Kirjat, jotka on arvioitu Leena Lumissa ovat saaneet lisänäkyvyyttä Lumikarpalossa ja näin näiden kahden lumisen blogin polut yhtyvät.

Kiitän valokuvaaja Hannu Hautalaa uskomattomasta lumikarpalokuvasta!

Viikolla on runoa juhlittu myös hauskalla haasteella Kirjankansirunot

Minun omat runoni löytyvät nyt myös Lumin palkista Leena Lumi's Poems, mutta nämä olen sitä ennen jo tarjoillut teille - tietysti!

Kiitän myös kanssabloggaajia, joiden blogeista olen löytänyt monia minulle aivan uusia runoja! Kai Niemisestä en olisi tietänyt ellen olisi törmännyt hänen rakkausrunoonsa toisessa blogissa ja monta, monta runoa on vaeltanut meidän runohullujen blogeista toiseen blogiin niin että runopolut eivät ole kasvaneet umpeen. Jaetaan runoautuutta sydämellä kaikille!

Runo on tunnetila. Runo on huuma. Runo ei tunnusta kateutta, ilkeyttä, eikä maiden rajoja. Se ei kysy lupaa, vaan vaeltaa minne haluaa ja tekee pesänsä sydämeen, josta löytää runon mentävän hellän kohdan. Runo on tehty kulkemaan. Sen määrä on vaeltaa sydämestä sydämeen ja kutsua poluilleen ne, joille runo on niin paljon enemmän. Runo on virta ja sen matka on äärettömyys.

Kiitos♥

Love
Leena Lumi

PS. Siis Lumikarpalo jatkaa niin kauan kuin minä en näe sitä uutta vuoren huippua, jonne suunnata, mutta jälkeeni jäävät...lumiset karpalot.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

AINA KUN NOUSEN SINUA VASTEN...

Aina kun nousen sinua vasten
alan huojua.
Olenko minä köynnös
ja sinä puu?
Vai toisin päin?

Mitä sitten vaikka huojumme molemmat
hapuilemme
kaadumme
risukasaksi vaikka?

Tai jäykistymme pökkelöksi?
Yhteiseksi?
Mitä siitä: sylityksin koko ajan.

- Aila Meriluoto -
Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)